Mitä sovittelumenettelyjä on tarjolla? Onko väliä minkä valitsee? Onko jokin edullisempi kuin toinen? Alla ensin lista vaihtoehdoista ja perässä asiaan sovellettava laki
1. Tuomioistuinsovittelu (laki riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa (TuomSovL))
2. Suomen Asianajajaliiton tarjoama sovittelu eli lakimiesten sovittelumenettely
3. Vapaamuotoinen sovittelu (kouluttamattoman) sovittelijan avulla
4. Välimiesmenettely (laki välimiesmenettelystä (VML))
5. Rikos- ja eräissä riita-asioiden sovittelu (rikos- ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annettu laki (SovL))
6. Neuvottelu ilman ulkopuolista apua (ei täytäntöönpantavissa)
7. Asiantuntijaratkaisu (ei täytäntöönpantavissa)
(8. Työpaikkasovittelu)
(Lisäksi 9. Oikeudenkäynnissä saavutettu sovinto)
Kaikki sovittelumenettelyt EIVÄT johda täytäntöönpanokelpoiseen ratkaisuun. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jos toinen osapuoli rikkoo oman osansa sovinnosta, sitä ei voi pakolla laittaa täytäntöön (esimerkiksi ulosottomiehen avulla)
Tämä johtuu siitä, että tuomioistuinsovittelun ulkopuolisessa sovittelussa aikaansaatu sovinto voidaan VAHVISTAA TÄYTÄNTÖÖNPANOKELPOISEKSI ainoastaan jos se on aikaansaatu _koulutetun_ sovittelijan välityksellä (esim. lakimiessovittelu). Rikosasiassa saavutettu sovinto voidaan vahvistaa siltä osin, kun se koskee vahingonkorvausta. (Asia erikseen on ns. syyteneuvottelu syyttäjän kanssa, mistä säädetään ROL ja EsitutkintaL: A) Tunnustaminen esitutkinnan aikana voi johtaa ns. tunnustamismenettelyyn, jossa
viranomainen voi rajoittaa esitutkintaa epäillyn tutkinnassa olevista rikoksista ja/tai
sitoutua vaatimaan tekijälle tavallista alempaa rangaistusta eli tehdä ns. alennussitoumuksen (ETL 3:10a) vastineeksi siitä, että esitutkintaviranomaisen voimavaroja näin säästetään. B) Esitutkinnan aikana tai syyteharkinnan aikana voidaan järjestää syyteneuvottelu
(ROL 1:10a ja ROL 1:10) mikä sinetöidään kevyemmässä tunnustamisoikeudenkäynnissä (ROL 5b luku), jossa tuomioistuin joko hyväksyy
tuomioesityksen ja mittaa rangaistuksen alennetulta asteikolta tai jättää asian sillensä.
Kaikenlaisiin rikoksiin ei tunnustamis- ja syyteneuvottelumenettely sovellu, vaan ulkopuolelle on suljettu RL 20 ja 21 luvun mukaiset väkivalta‐ ja seksuaalirikokset sekä rikokset, joista on säädetty ankarampi rangaistus
kuin kuusi vuotta vankeutta (ETL 3:10a.5, ROL 1:10.1). Kaikkeen ei tunnustamismenettely siis sovi. Mahdollinen syyttämättäjättämispäätös ei vapauta rikoksesta epäiltyä vahingonkorvausvelvollisuudesta.)
Lopuksi pikkumuistutus esteellisyyssäännöksistä, jotka on pidettävä mielessä myös sovittelumenettelyissä. Tuomioistuinsovittelussa sovittelijana on tuomari. Häneen sovelletaan OIKEUDENKÄYMISKAAREN 13 luvun (OK) tuomarin esteellisyyssäännöksiä. Myös välimieheen ja riita-asian sovittelijaan sovelletaan OK:n tuomarin esteellisyyssäännöksiä. Sen sijaan rikos- tai eräiden riita-asioiden sovittelijana toimii sovittelutoimiston nimeämä koulutettu SOVITTELIJA. Häneen sovelletaankin HALLINTOLAIN esteellisyyssäännöksiä.
Asianajajan esteellisyysperusteet on puolestaan lueteltu ASIANAJAJALIITON TAPAOHJEISSA (=esteellisyys samassa asiassa vastapuolten välillä, esteellisyys lojaalisuusvelvollisuuden perusteella nyky- tai ex-asiakkaaseen, esteellisyys salassapito- ja vaitiolovelvollisuuden perusteella, esteellisyys hlö. koht. tai taloudellisen liitynnän perustella joka saattaa vaikuttaa asiakkaan edun palvelemiseen, esteellisyys asianajotoimistossa ja toimistoyhteisössä jossa useita asianajajia, suostumuksen hankkiminen esteellisenä toimimiseen asiakkaalta ja toimistovaihdos uuteen toimistoon. ASIANAJAJALLA ON ILMOITUSVELVOLLISUUS ASIAKKAALLEEN ESTEETTÖMYYSARVIOINTIIN VAIKUTTAVISTA SEIKOISTA, JOTTA ASIAKAS VOI ARVIOIDA ESTEELLISYYTTÄ.)
On käynyt niinkin, että oikeustieteiden professori on joutunut VAHINGONKORVAUSVASTUUSEEN asiakkailleen KKO 2005:14 esteellisenä välimiehenä toimittuaan. Kyse oli tapauksessa myös siitä, ratkaistaanko ko. vahingonkorvausvaade vahingonkorvauslain vai sopimusoikeuden periaatteiden mukaisesti
KKO 2005:14 tiivisti näin: Oikeustieteiden professori oli välimiehen ominaisuudessa neuvonut osapuolia ajatellen olevansa esteetön, vaikka aiemmin oli ollut palvelussuhteessa toiseen osapuoleen ja saanut mittavia palkkioita (yli 200 000 markkaa) toiselta osapuolelta. Kuitenkin myöhemmin hävinnyt osapuoli nosti professoria kohtaan esteellisyyskanteen ja välitystuomio kumottiin välimiehen esteellisyyden perusteella. Vahingonkorvausvaatimuksiin sovellettiin sopimusoikeudellisia periaatteita ja käännettyä todistustaakkaa. Korkein oikeus lausui näin:
"11… Välimiesmenettelyssä on kysymys asianosaisten välisen erimielisyyden ratkaisemista koskevan suoritteen ostamisesta. Välimiehen ja asianosaisten välisen suhteen voidaan siten katsoa rinnastuvan sopimussuhteeseen, jolloin myös vahingonkorvausvastuu määräytyy tämän mukaisesti…."
"… 21. Kanteessa tarkoitetun vahingon aiheutuminen on luettava X:n syyksi tuottamuksen perusteella, mikäli hänen olisi pitänyt kerrotuissa olosuhteissa ymmärtää, että hänen vastaanottamansa lausuntotoimeksiannot kuuluivat välimieslain 9 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Viitaten siihen, mitä edellä 11. kohdassa on lausuttu välimiehen vahingonkorvausvastuun oikeudellisesta luonteesta, Korkein oikeus katsoo Xn olevan velvollinen näyttämään toteen, että R:n mahdollisesti kärsimä vahinko ei ole aiheutunut hänen tuottamuksestaan (=sopimusoikeudellinen käännetty näyttötaakka tuottamuksen arvioinnissa)…"
On käynyt niinkin, että oikeustieteiden professori on joutunut VAHINGONKORVAUSVASTUUSEEN asiakkailleen KKO 2005:14 esteellisenä välimiehenä toimittuaan. Kyse oli tapauksessa myös siitä, ratkaistaanko ko. vahingonkorvausvaade vahingonkorvauslain vai sopimusoikeuden periaatteiden mukaisesti
KKO 2005:14 tiivisti näin: Oikeustieteiden professori oli välimiehen ominaisuudessa neuvonut osapuolia ajatellen olevansa esteetön, vaikka aiemmin oli ollut palvelussuhteessa toiseen osapuoleen ja saanut mittavia palkkioita (yli 200 000 markkaa) toiselta osapuolelta. Kuitenkin myöhemmin hävinnyt osapuoli nosti professoria kohtaan esteellisyyskanteen ja välitystuomio kumottiin välimiehen esteellisyyden perusteella. Vahingonkorvausvaatimuksiin sovellettiin sopimusoikeudellisia periaatteita ja käännettyä todistustaakkaa. Korkein oikeus lausui näin:
"11… Välimiesmenettelyssä on kysymys asianosaisten välisen erimielisyyden ratkaisemista koskevan suoritteen ostamisesta. Välimiehen ja asianosaisten välisen suhteen voidaan siten katsoa rinnastuvan sopimussuhteeseen, jolloin myös vahingonkorvausvastuu määräytyy tämän mukaisesti…."
"… 21. Kanteessa tarkoitetun vahingon aiheutuminen on luettava X:n syyksi tuottamuksen perusteella, mikäli hänen olisi pitänyt kerrotuissa olosuhteissa ymmärtää, että hänen vastaanottamansa lausuntotoimeksiannot kuuluivat välimieslain 9 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Viitaten siihen, mitä edellä 11. kohdassa on lausuttu välimiehen vahingonkorvausvastuun oikeudellisesta luonteesta, Korkein oikeus katsoo Xn olevan velvollinen näyttämään toteen, että R:n mahdollisesti kärsimä vahinko ei ole aiheutunut hänen tuottamuksestaan (=sopimusoikeudellinen käännetty näyttötaakka tuottamuksen arvioinnissa)…"
